Yh-elämää

Kihla- ja vihkisormukseni ovat edelleen kateissa, mutta tämä yh-elämä ei nyt liity siihen. Mies on nimittäin viikon Vekaralla kertaamassa ja minulla sitten vastuu näistä mukuloista 24 h / vrk. Ja jopas onkin ollut elämää.

Ensinnäkin, mies lähti torstaina aamulla ennen kuutta ja vain muutama tunti aiemmin nousi Käävälle kuume. Siitä sitä sitten oltiin, töissä tulipalokiire ja kotona sairaat lapset. Ei auttanut kun ottaa mahdollisimman rennosti ja hoidella ipanat kuntoon. Saimme käsittämättömän paljon kotihommia tehtyä, joten suorittajaminänikin on tyytyväinen. "Vusselit ja laulava vesiputous" sekä "Maisan jouluaatto" luettiin kymmenisen kertaa päivässä. Kääpä riemastuu silti joka kerta, kun tietää etukäteen roskaajan, no sehän on Rämö! ja Minikääpä huojentuu, kun Nipa saadaan pinteestä. Ja voi sitä onnellista hymyä, kun Nipa pääsee muiden mukana laulamaan joululauluja: "Ja Nipan ääni kiiri kaikkein kauimmaksi..."

Lauantaina pääsinkin sitten töihin, kun M-kummi tuli hoitoavuksi. Ihan huippua, lapset niin tykkäävät M:sta. Päivä tosin alkoi vähän ankeissa merkeissä, sillä Minikäävän silmät olivat muurautuneet umpeen ja Käävän tukka oli täynnä purkkaa. Yritin selvitellä purkkaa, mutta ei se mihinkään lähtenyt. Lähdin töihin ja kun käyttöönotto oli hoidettu, jatkoin purkkaprojektia. Lämmitimme saunan, levitimme Käävän hiuksiin ison läjän hoitoainetta ja pistimme pinneillä nutturalle. Tunnin uinnin ja saunomisen jälkeen harjasimme tukan ja odotimme jännittyneenä aamua. Ja kas - purkka oli tiessään ja tilalla olivat silkinhohtoiset, kauniit, pitkät hiukset! Huoh. Ehdin jo junassa keskustella asiasta 2,5-vuotiaan tyttären äidin kanssa, joka ehdotti, että jos hiukset pitää leikata kokonaan pois, kannattaa pitää koko joulu tonttulakkia.

No, tähän ei siis tarvinnut ryhtyä, mutta tonttulakit haettiin kyllä. Olimme näet sunnuntaina menossa kirkkoon (lue: lastenhoito järjestetty), mutta tilaisuus olikin peruttu ja sen sijaan pääsimme joulujuhliin. No, ehdin jo siinä välissä luvata lapsille, että haetaan Sellosta tonttulakit, joten riensimme sinne vielä kolmen tunnin juhlallisuuksien jälkeen. Mutta kyllä kannatti: käävät hiippailivat tonttuna autolta kotiin. Näkisittepä, miten 1- ja 3-vuotiaat hiippailevat!

Minikääpä puhuu nykyään hassusti. Kaikista sanoista käytetään vain viimeistä tavua, joten sanasto on kutakuinkin seuraava:

Po, Kaapo = Kaapo
Po = mopo
ka = ruoka, purkka, kakka
pa = vaippa
pi = pissa
taa = valo voittaa! (sellainen laulu, johon osallistuu: taa, taa, taa)

Mutta nyt alkaa paltsu ja kahviakin tarvitaan, joten tsys!