Viikonloppuja

Viikot humpsahtavat todella vauhdikkaasti ja viikonloppuisin saattaa saada pienen aavistuksen siitä pikkulapsiperheen arjesta, jossa olin vielä marraskuussa mukana 24/7. Mutta onneksi jäivät sentään edes viikonloput.

Tämä perjantai oli todella poikkeuksellinen: Kääpä pääsi kummitädilleen yökylään ja me jäimme kotiin poikien kanssa. Suunnittelin viettäväni kahden kesken koko illan Minikäävän kanssa ja mietin, mistähän poika mahtaisi tykätä. Itse haaveilin vähän Sello-reissusta, mutta sitten tajusin, ettei lapsi siitä unelmoi. Minun pieni Miniäiseni on ihan kaikkein mieluiten kotona ja vielä jos saa olla Äidin kanssa, niin sen parempi.

Mies hengasi sitten Toukolaisen kanssa ja me olimme kahden. Leikimme ensin lumiukon kanssa. Minikääpä on rakentanut pienelle, pehmeälle Mummolta saadulle lumiukolle palikoista ja Playmobileista kodin kirjastohuoneeseen. Lumiukko asuu vintillä ja ajelee hienoilla autoilla.

Lumiukkoleikin jälkeen menimme suihkuun ja Miniäinen valmisti maitojuomia. Sitten katsoimme muutaman Samun ja Sallan ja kahdeksalta olimme univalmiita. Minikääpä nukkui Käävän yläsängyssä ja minä menin kaveriksi alasänkyyn. Ja sinne sitten nukahdinkin, perjantai-iltana kahdeksalta. Kohtuullisen villiä elämää.

Lauantaina Miniäinen nukkui pitkään, mutta onneksi Toukeli heräsi ennen seiskaa. Nappasin sen ihan unisena pinniksestä ja juotin aamumaidot sohvalla. Siinä me sitten nysväsimme, kunnes Kaapelikin heräsi ja aloimme hommat. Laitoin astiat ja pistin pyykit pyörimään, söimme aamupalat ja leikimme. Mies sai kerrankin nukkua ja minä sain olla pienten miesteni kanssa.

Lauantaina Minikääpä ikävöi jo kovasti Kääpää ja kyseli vain, koska Kanerva tulee. Kolmeen asti kyläilijä oli reissussaan. Sitten tehtiin reippaasti kortit sedälle/kummille ja ajettiin 18-vuotisjuhliin. Sisarukset olivat niin riemuissaan, kun olivat olleet toisistaan erossa miltei vuorokauden, että kikattivat vain, lauloivat ja kertoilivat juttuja. Kun olimme päässeet Rastaalasta Hakamäentielle, alkoi tappelu. Eli vartti sopua vuorokauden erossa olosta.

Lauantai menikin sitten Mummon ja Papan luona. Toukokin sai istua muiden kanssa pöydässä isojen tuolissa ja oli ihan polleana. Se söi kanelipullan ja oli onnellinen.

Sunnuntaina siivottiin. Koko huusholli. Kääpä ja Minikääpä auttoivat ja Toukokin oli messissä. Illalla oli sitten ihana leikkiä puhtaassa kodissa, kun kaikki tavarat olivat paikoillaan. Saas nähdä, millaisen kaaoksen löydän illalla palatessani.

Niin joo, toissa viikonlopusta pitää vielä kertoa, että näimme kaksi kaksiviikkoista vauvaa. Voi mitä myttyjä! Torstaina avoimessa sain toisen niistä syliini, heitin tottuneesti olalle ja viskasin sen miltei ohi, niin köykäinen oli pariviikkoinen Viljami. Millä tuollaista osaisi edes käsitellä? Mutta suloisia olivat, oi että!
Mies oli tosiaan torstaina verestämässä lasten muistoja avoimessa päiväkodissa. Ihana, ihana hoitaja vaihtaa työpaikkaa ja en tiedä, olisiko paikka enää edes mitään ilman häntä. No, koko mesta suljetaan ilmeisesti kesällä, joten se siitä sitten. Vitut pikkulapsiperheistä, ajattelee Espoon kaupunki.

No mutta, ihanaa oli silti. Tapasin tuttuja ja haikailin kotiäitiyttä, vaikka on täällä työssäkin kyllä oikein mukavaa. Projekti sopii minulle ja työkaverit on oikein mainioita. Ja saapahan se Mieskin nauttia noista lapsukaisista, kun hetken vain ne on noita palleroita.

Viikko sitten olin myös lasten kanssa ystävämme paluujuhlissa. Toukoa vähän jännitti ja se viihtyi parhaiten sylissäni, Kääpä kiehnäsi kumminsa ja Minikääpä kumminsa sylissä ja siinä me sitten juhlittiin. Mies ei päässyt juhliin, sillä ”Isi joi niin paljon kaljaa että se vaan ossentaa”.

Ihmiset olivat tuttuja jo lukioajoilta, mutta lapsia oli siunaantunut ja laskin, että niitä oli 2,5 per lapsiperhe. Nyt luku olisi vieläkin suurempi, sillä perjantaina joukkoon liittyi vielä pieni tyttö, nyt taitaa nippa nappa olla jo kolme päivää kasassa.

Siivosin eilen vessaa ja Kääpä katseli järkyttyneenä, kun putsasin pyttyä.
-Äiti, täytyykö meidänkin tehdä aikuisena tuollaista?

Ja sitten vielä ihana juttu Minikäävän ystävästä. Meillä on kotona sellainen pieni Miehen Kreikasta tuoma ikoni. Minikäävän ystävä katseli sitä ja sanoi:
-Ai, teillä on Jumalan kuva seinällä!
-Itse asiassa se on Jeesus.
-Aa. Mummillakin on Jumala seinällä.
-No miltäs se Jumala sitten näyttää?
-Hyvältä.