Reissupäivä

Keskiviikkona vietimme reissupäivää kääpäin kanssa Miehen sairastellessa kotona. Aamulla tein puolikkaan etäpäivän ja sitten suuntasimme neuvolaan. Voi että, rakastan neuvolakäyntejä! Irma-täti, jota Kääpä kutsui pienenä Hirvi-tädiksi, on juuri minulle räätälöity neuvolantäti. Sellainen jalat maassa -tyyppi. Lapset touhusivat omiaan, mutta keskeyttivät leikkinsä, kun Heinä-Karhun sydänääniä kuunneltiin. Siinä ne taas seisoivat vierekkäin silmät tapittaen ja kuuntelivat humpsutusta.

Neuvolan vieressä on pieni, selkeä kauppa, josta pidän. Käväisimme siellä paluumatkalla ja käävät kasasivat kaikki ostoksensa pikkukärryihin. Etsimme vielä postilaatikkoa, sillä Käävällä on postia J- ja S-kummeille, mutta postitus jäi sillä erää.

Sitten kotiin, kääville ruokaan ja unille, itse jatkoin hommia. Unien jälkeen lähdimme uudestaan reissun päälle. Veimme vanhoja lääkkeitä apteekkiin, otimme Heinä-Karhulle vakuutuksen, haimme Myrtsin Jesperistä Käävän korjatut toppavaatteet ja ajoimme Kaivokselaan M-kummin luokse.

Visitti oli oikein onnistunut. Herkkuja oli tarjolla montaa sorttia, vaikka vierailumme oli yllätysluontoinen kameranpalautusreissu. Käävät hämmästelivät isoa tonttua, joka majaili olohuoneessa. Parasta kaikesta oli kuitenkin iso lokka-auto, jota Minikääpä kuvaili Miehelle nousten tuolin päälle seisomaan. "Se lokka-auto oli nääin iso!" Keskusteltiin myös kummin päästä, jossa oli pipi. Minikääpä iloitsi jälkeenpäin tajutessaan, että heillä on molemmilla kummin kanssa pienet tukat.

Käävät rohmusivat vielä nameja lähtiessään ja namit taskussa kiepsaisimme Mäkkärin drive innin kautta Mummille. "Mihin on matka? Mummilaan!" rallatteli Minikääpä. Mummilla olikin Käävälle suuryllätys: pipetillinen tyhjä lääkepullo, jolla se sai antaa nalleille (ja veikalle) nenätippoja. Kääpä keräsi lopuksi kaikki nallukat syliinsä ja katsoi pitkän, pitkän ohjelman nojatuolitelkkarista. Lapsia, erityisesti niitä pienimpiä, pelotti se ohjelma, ja Kääpä piti niitä tiukasti sylissää. Minikääpä puolestaan rakenteli majaa sohvalle ja me saimme hörppiä kahvit ihan rauhassa.

Illalla tuntui hyvältä tuupata reissukäävät Miehelle, joka hoiti iltapalat ja pesut. Koko seuraavan päivän kärsin tolkuttomista liitoskivuista ja supistuksista, mutta henkisesti olo oli loistava. Reissupäivät ovat elämän salmiakkia.