Minäkin pääsin eilen flunssaltani töihin todetakseni vain, että se *&%&*###* tauti jatkuu edelleen. Mutta tulipa ainakin oltua vähän reissun päällä. Ajelin siis Pasilaan, sieltä sitten neljäksi Ymmerstaan hakemaan lapset ja sitten koukkasimme Miehen Pitskusta ja suuntasimme Hermanniin uuden vuoden viettoon Mummon ja Papan luo. Otin pienet tirsat (kun töissä ei ole päikkärihuonetta, kuten oli ainakaan TKK:lla, silloin kyllä hämmästelin sitä, mutta nyt voisin hyvin ottaa päiksät kesken työpäivän) ja sitten saimmekin ruokaa. Nakkeja, perunasalaattia, Papan tekemiä lihapullia ja hampurilaisia. Minikääpä kiskoi herkullista omenalimpsaa niin, että kun päästiin kotiin, tuli kylpäärin lattialle isot pissat. Kääpä lipitti omenamehua ja aikuisille oli skumppaa, alkoholitonta tosin, sillä lähes jokaisella oli syynsä olla juomatta. Miehelle tosin tuputettiin ölppää, mutta sekin jätti väliin.
No, mutta siis meno oli ihan riittävän riehakasta muutenkin. Bongailtiin raketteja, joita näkyikin ihan kivasti, kasikerroksessa kun oltiin. Käävät houkuttelivat Mummon ja Papan myös kävelylle, kun olivat varmoja, että niin raketteja näkyisi enemmän, mutta palasivat takaisin järkyttyneinä metelistä.
Myös Myyrää katsottiin, se on nyt kääpäin suosiossa. Ja itse asiassa sitä ne tapittavat nytkin. Ollaan tosin tehty muutakin, käyty mm. läpi kaikki kääpäin saamat onnittelukortit lähtien ristiäisistä. Minikääpä on nimittäin saanut synttärionnitteluja Mäkkäristä, Hesestä ja seurakunnalta, ja Kääpä oli ihan varma siitä, että hän ei koskaan, ei siis ikinä saa mitään omaa postia. Yritimme muistutella kirjeenvaihdosta, jota hän käy Oulussa asuvan ystävänsä kanssa, mutta ei sellaista oikein ollutkaan. Ja onnitteluja hän vain ei saa ikinä. No, nyt ne sitten istuvat sohvalla ja molemmilla on sylissään kaikki saamansa synttäri- ja nimpparikortit. Molemmat ovat sulloneet omansa kirjekuoreen.
Nyt Kääpä tulikin tuohon viereen tanssimaan ja väittää, ettei olla vieläkään syöty aamiaista. No, lounaskin on toki syöty, sillä kello on kaksi, joten molemmat saivat kaksi konvehtia. Kunpa ne loppuisivat pian, weil Ich schocholade kiloweise essen habe. Mieskään ei osannut kirjoittaa tuota suklaata saksaksi, joten annan sen olla tuossa muodossa. Käsittääkseni ässä on kuitenkin pieni, jos viittaan suklaaseen raaka-aineena.
Hermannissa oli tuon paukkeen suhteen tosi hiljaista, mutta kun saavuttiin tänne Yyhyn, oli meteli melkoinen. Kääpä säntäsi autosta ja juostessaan viiden metrin matkaa, räjästi juuri joku kamala pommi ja Kääpä jäykistyi ja alkoi itkeä ihan hillittömästi. Kotona ne ei uskaltaneet nukkua omissa sängyissään, joten Mies kantoi ne meidän sänkyyn. Sinne ne hukkuivat ison peiton ja isojen tyynyjen joukkoon ja näyttivät niin pikkuisilta. Hämärässä oli vaikea tunnistaa, kumpi on kumpi. Puolen yön jälkeen, pahimman räiskeen tauottua roudasin ne omiin sänkyihin. Kääpä tosin oli herännyt juomaan, se oli ihan hikipää, kun meillä on paksu täkki. Tuli ihan mieleen Kreikan matka, kun 1-vuotiaasta Käävästä jäi aina nukkuessa iso märkä läntti.
Minikääpä on puketunut Käävän vaaleanpunaiseen vauvahaalariin. Se on kokoa 68 ja vähän nafti lahkeista, mutta muuten ihan ok. Molemmat leikkivät vauvoja, sillä löysimme vauvalaatikoista niille säästetyt tutit. Ne on sitten rasittavia vauvoina mutta suloisia tuollaisina 4- ja miltei 3-vuotiaina. Siis leikkiessään vauvoja.
Heinä-Karhun saapumiseen on enää viikko lomaa + 5 viikkoa töitä + 5 viikkoa äitiyslomaa + max 17 päivää yliaikaa. Äkkiäkös tuo aika humahtaa ja pian meillä asuu taas huutolainen. Se onkin sitten vuoden 2009 suurin uudistus meidän perheessä. Maailmasta en osaa sanoa.
No comments:
Post a Comment