Jos olisimme näin täydellisiä vanhempia joka päivä, saisimme varmaan vanhemmuuspalkinnon ja Tarja Haloselta ruusun. Näin sujui lauantaimme 24.1.2009:
Lapset heräsivät onnellisina ja hyväntuulisina. Koska minä olin meistä ehkä väsyneempi, sain nukkua pitkään ja Mies hoiti aamuvuoron. Mies ja lapset söivät terveelliset annokset puuroa, pukivat reippaasti päälle ja lähtivät pulkkamäkeen.
Minä nousin, söin aamiaiseksi ruisleipää ja vitamiinijuomaa. Muistin ottaa myös D-vitamiinin ja kalkin. Join mukillisen kahvia, siis vain yhden mukillisen, jonka Mies oli jättänyt minulle termariin ja luin Hesarin.
Seuraavaksi valmistin terveellisen aterian. Tein uunissa kanariisiporkkanapataa, joka maistukin punaposkisille pulkkailijoille. Lapset söivät reippaasti ja menivät ilman itkuja päiväunille.
Mies tarvitsi omaa aikaa ja lähti lumiseen metsään kävelylle. Oli pistäytynyt Kauniaisissa kahvilla, minä luin romaania. Miehen tullessa kotiin keskustelimme tulevaisuudesta ja huolistamme ja huomasimme pärjäävämme.
Lapset heräsivät ja istuskelivat jonkin aikaa sylissä. Seuraavaksi he saivat välipalan ja aloittivat sopuisat leikkinsä. Iltaruuaksi söimme hernekeittoa ja lettuja mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa. Hyvää ja edullista perusruokaa, joka sopii näille keleille.
Pesimme kolme koneellista pyykkiä ja Mies loi Käävälle Linuksille oman käyttäjätunnuksen ja salasanan. Kääpä opetteli koneen käyttöä.
Illalla lämmitimme saunan. Käävät kylpivät ja muistimme laittaa karstanpoistoainetta. Minä sain loikoilla lauteilla rauhassa Miehen huolehtiessa lapsista.
Illalla katsoimme koko perhe yhdessä Huuman ja käävät kävivät nukkumaan puhtoisina ja onnellisina.
Sen pituinen se.
No comments:
Post a Comment