Tarhalaiset

Poikien tarhaura on alkanut oikein loistavasti. Ensimmäisenä päivänä Toukolaista itketti vähän unille mentäessä mutta maito ja paijaus lohduttivat ja lapsi nukkui 1,5 h. Hain lapset välipalan jälkeen. Siellä pieni hapsutukkani pisteli jugurttia kollegoiden kanssa. Hoitaja kertoi, että Toukolainen oli heti osannut laittaa unikaverinsa, Mikko-kummilta saadun hylkeen, omaan sänkyynsä. Myös Kaapolaisen päivä oli mennyt hyvin ja hoitaja sanoi, että tuntuu, että lapsi olisi aina ollut tässä ryhmässä. Se on nukkunut joka päivä myös ihan kunnon unet, mikä on pieni ihme, sillä Kaapeli ei ole nukkunut päikkäreitä yli kahteen vuoteen.

Toisena päivänä Toukoa ei itkettänyt senkään vertaa. Löysin lapseni täysissä tamineissa eteisestä odottamasta ulos pääsyä. Minikääpä jo ulkoili. Maanantaina pidimmekin sitten kotipäivän, sillä pojat olivat flunssaisia ja minulla oli poskiontelontulehdus.

Tiistaina Kääpä ja Minikääpä menivät hoitoon vähän surkeina, mutta Touko ihan reippaana. Yksi hoitajista kertoi, että Touko kulkee siellä aina hoitajien perässä ja sanoo "Äiti, äiti". Mieskin on äiti ja Kääpä ja Minikääpä Paapoja. No, ihan hyvin se isompienkin päivä oli sujunut. Molemmat olivat päässeet laskiaismäkeen, saaneet laskiaispullaa ja pojilla oli vielä nakin paistoa pihalla. Pojat olivat ihmeissään, sillä hain tiistaina ja keskiviikkona siskolaisen ennen poikia ja koko remmi pääsi hetkeksi poikien pihaan leikkimään. Joku hoitajista sanoi lapsille, että te taidattekin olla sisaruksia, kun näytätte ihan samalta. Lapset myönsivät ja Minikääpä kertoi reippaasti olevansa Kaapo Aarteenetsijöistä.

Reissuvihkoon oli tullut merkintä, että Toukoa oli vähän kiukuttanut pukemistilanteessa. Myhäilimme Miehen kanssa, että ne alkavat pikku hiljaa tutustua siihen toiseen Toukoon... On se kiltti, avulias hapsutukka ja sitten se naama punaisena maassa kieriskelevä karjuva peikko.

Keskiviikkona menimme suoraan tarhasta taekwondoon. Mies pääsi ekaa kertaa treenaamaan Minikäävän kanssa ja minä, Kääpä ja Toukolainen vietimme aikaa leikkihuoneessa. Olin varannut kaikille evääksi banskuja, kolmioleipiä ja pillimehut ja niiden voimin jaksoimmekin iltapalaan asti. Mies tykkäsi treeneistä ja Minikääpä oli ihan polleana.

Otimme aamulla Toukolle vesirokkorokotteen. Toukoa harmitti paljon, kun ei saanut veikalta pupuleluja, pienen harmituksen aiheutti itse pistos ja kaikkein suurimman protestin lapsi esitti, kun hieno Salama Mc Queen -kännykkä piti antaa takaisin neuvolan tädille.

Tänään pääsin itse vihdoin töihin. Työpaikan hississä soi puhelin ja Käävän hoitaja kertoi, että Kääpä on oksentanut. Jaahas. Mies lähti lasta hakemaan, minä tein muutaman tunnin ihan töitäkin ja hain sitten pojat lounaan jälkeen ennen päikkäreitä. Mies pääsi takaisin töihin iltapäiväksi hoitamaan julkaisunsa kuntoon.

Huomenna on minun vuoroni työskennellä, ellei sitten tauti ehdi ensin.