Sairastelua

Viikko sitten keskiviikkona kuulimme yläkerrasta tassuttelua - Toukolainen oli mitä ilmeisimmin paennut sängystään.

-Omaan sänkyyn Touko, nyt on yö!
-Äiti, Toukon naama on ihan punkku!
-Ei haittaa, Toukolla on aina iltaisin punaiset posket!
-Siis tosi, tosi punkku! Se on verta!

Toukolainen oli sanonut yläsängyssä unta hakevalle veljelleen "Nenä!" ja lähtenyt haahuilemaan. Sen johdosta pojan naama, koko poika, tyyny, peitto, lakanat ja matto olivat veressä. Ihme homma.

Seuraavana torstaina Touko saikin sitten pienimuotoiset iltaraivarit. Se rähjäsi tunnin vieressäni. Ihmettelen, että Kääpä ja Minikääpä onnistuivat nukahtamaan siinä metelissä. Yön lapsi nukkui levottomasti ja heräilimme vähän väliä.

Perjantaina Touko olikin sitten kuumeessa ja Mies jäi lapsen kanssa kotiin. Minä vein isommat käävät hoitoon ja tulin töihin. Sain itselleni ja Toukolle peräkkäiset lääkäriajat ja puoli kahdelta hain lapsen, kävimme lekurissa, toin ukon kotiin ja noudin loput lapset. Toukolla oli sitten korvatulehdus ja minulla poskiontelontulehdus. Saimme söpösti samaa antibioottia.

Olin lauantaina tosi hyvällä tuulella, toiveikas ja iloinen. Tuntui, että kaksi antibioottia tekivät ihmeitä ja nyt oltiin menossa kohti terveempiä aikoja. Siivoilin ja järkkäilin paikkoja. Sunnuntaina saimme sitten vieraaksi Kaapolaisen kummin ja vieraan jo ollessa meillä huomasimme, että Miniäinen onkin kuuma kuin kekäle. Kyläily oli mukava, mutta illalla iski epätoivo: en jaksa uutta tautia heti tähän perään! Me olimme maaliskuun aikana olleet ensin kaikki flunssassa, jonka perään sain poskiontelontulehduksen. Sitten saimme kaikki vatsataudin ja sen jälkeen jatkui pieni flunssa. Minä sain sitten maaliskuun toisen poskiontelontulehduksen, Touko sen korvatulehduksen ja nytkö muka sitten pukkaisi uutta tautia.

No, Käävällä oli vähän lämpöä silloin sunnuntaina, mutta maanantaina se meni kuitenkin ihan normaalisti eskariin ja illalla kaverin synttäreille. Miniäinen ja Toukolainen sairastivat pari päivää kanssani ja keskiviikkona saatiin tarhaan ja töihin koko remmi.

Aamu ei mennyt kyllä mitenkään kitkattomasti: Kääpä kiukutteli, ei sanonut Miehelle eskarissa heippoja ja jäi itkemään eteiseen. Kaksi hoitajaa läksytti sitten minua siitä iltapäivällä. Ja olihan se ihan mielettömän kurja juttu. Tosi harmi jättää toinen itkevänä sinne hoitoon, mutta mitä siinä olisi voinut tehdä? Jos lapsen olisi yrittänyt riisua väkisin, olisi seurannut vielä enemmän huutoa ja kiukkua. Ja kun hoitopaikassa on 40 lasta ja kerrallaan kaksi hoitajaa, ei niitäkään riitä joka tilanteeseen. Ja meillä on siis kiire jatkaa matkaa, jotta pojat ehtivät omaan päiväkotiinsa aamiaiselle.

No, tänään kokeillaan sitten uutta systeemiä. Minä tulin töihin aikaisin. Lapset syövät aamiaisen kotona ja mies kävelee lasten kanssa eskarille. Jää rauhassa lapsen kanssa riisumaan vaatteet ja etsimään hoitajan. Sitten aikuis- ja lapsipojat (kuten Minikääpä sanoo) jatkavat matkaa bussipysäkille, menevät bussilla lähelle tarhaa ja kävelevät loppumatkan. Mies vie pojat ja kävelee sitten töihin. Illalla minä haen koko remmin, paitsi en miestä, jolla on tänään taas julkaisupäivä.

Katsotaan miten muilla sujui. Minusta on niin luksusta lähteä aamulla yksin, huolehtia vain itsestäni. Tosin kaikki olivat jo hereillä, sillä olihan erikoispäivä: Touko täytti kaksi vuotta!

Pojat heräsivät kuudelta ja puoli seiskalta nousi myös Kääpä. Pääsimme laulamaan onnittelut ja saimme antaa ensimmäisen lahjan, Lapasen ja Lapaliinan kummitustalon. Touko vaikutti ihan tyytyväiseltä. Pojat olivatkin kyllä jo aloittaneet hommansa: levittäneet kaikki isoveljen villalangat (joita se toivoi 5-vuotislahjaksi) poikien huoneen lattialle ja leikelleet niitä pienemmiksi paloiksi. Kääpä jatkoi aiemmin aloittamansa hissin rakentamista eläinsairaalan lapsille.

Illalla saamme vieraita. Kääpä on luvannut leipoa teeleipiä, ja niiden kanssa saa sitten tuorejuustoja, oliiveja, brieä ja viinirypäleitä. Ja sitten on tietenkin kissakakku. Vähän jännittää sen maku, mutta illalla selviää, miten aprikoosi ja limevalkosuklaarahka sopivat tosielämässä yhteen. Päälle pannaan kerman lisäksi mariannerouhetta, jotta saadaan kissamainen väri. Ja lakusta taiteillaan viikset, korvat ja suu. Nenäksi valitsimme Käävän kanssa marmeladisydämen ja silmät tehdään viinirypäleistä.

Kääpä ja Minikääpä ovat askarrelleet Toukolle lahjoja ja illalla pidetään myös eläinsairaalan hissin avajaiset. Minikääpä meinaa myydä vieraille häntiä.