Kääpä leikki pihalla Juulian ja Jessican kanssa. Tytöillä oli saippuakuplapuhallusvehkeet ja Kääpäkin halusi omansa. Laitoin lapselle kupla-ainetta purkkiin ja kysyin, tarvitseeko joku muukin. Ei kuulemma tarvinnut. Pian ovelle säntäsi kasa tyttöjä ja tarvittiinkin uutta ainetta, kun Juulian purkki oli kaatunut (ei vahingossa). No, sanoin vähän kiukkuisena syöväni ensin. Kääpä asetti kätensä Juulian harteille ja selitti, että äidillä on vauva mahassa ja sen takia sen pitää syödä koko ajan.
Niin tosiaan, meille pitäisi saapua uusi lapsi ensi syksynä. Kuun puolessa välissä on rakenneultra ja sen jälkeen voi lähes huokaista helpotuksesta, jos kaikki on kunnossa. Nyt on vielä aika epävarmaa, kun ei tunne edes liikkeitä. Kaksi kertaa tosin tunsin Toukon synttäreiden jälkeisenä yönä ja silloinkin piti olla mahallaan, jotta vauvan oli pakko ilmaista olemassaolostaan, jottei lytistyisi.
Teimme testin uudenvuodenaattona ja yllättäen saimmekin sitten lapset yöhoitoon Mummolle ja Papalle. Kuljeskelimme kaupungilla hämmentyneinä - nytkö se sitten saapuu? Juuri kun olimme olleet luopumassa toivosta ja ajattelimme, että kyllä noissa kolmessa on ihan riittävästi hommaa.
Lapsille kerroimme 15.2 ekan ultran jälkeen. Mies ei päässyt ultraan, sillä sen piti hoitaa oven toisella puolella Toukoa. Onneksi saimme ison kasan kuvia tulokkaasta. Ja sinne rakenneultraan Miehen pitäisikin sitten jo päästä, kun lapsilla on tarhapaikat. Kaikki kolme istuivat rivissä keittiössä ja näytimme niitä ultrakuvia. Mies laittoi kuvan mahani kohdalle ja heti kun lapset tajusivat, mistä oli kyse, alkoi hillitön kikatus ja pulputus. Kolme silmäparia säihkyivät ja lapset säpisivät. "Pian meitä lapsia on neljä!" "Tuleekohan meille tyttö vai poika?" "Ajatella, jos meillä olisi kolme lapsipoikaa!"
Minikääpä selitti myöhemmin, että isi oli äidin ensimmäinen poika. Meinasin jo korjata, ettei se ihan niin mennyt, mutta onneksi Minikääpä jatkoi heti, että "minä olin äidin toinen poika ja Touko kolmas". Saas nähdä, saanko nyt sitten neljännen pojan vai toisen tytön.
Jossain vaiheessa puhuimme Miniäisen kanssa taas muuttamisesta ja asuntoasioista. Sanoin, että kyllä meidän varmaan pitää jossain vaiheessa muuttaa isompaan kotiin, jotta kaikki saavat onat huoneet, kun nyt tulee se neljäs lapsikin. Minikääpä kysyi huolestuneena, että mitä jos Taivaan Isä lähettää meille niin paljon lapsia, että ne eivät mahdu mihinkään kotiin? Kerroin, että isi ja äiti saavat vähän päättää, että miten monta niitä lapsia tulee. "Ai ihanko tosi? Ai niinkö se on? No sehän on ihan mahtavaa!"
Minikääpää harmittaa edelleen, että jouduimme muuttamaan 1,5 vuotta sitten. Se leikki Mini Zhu Zhu Petsillään ja selitti, että Zhu Zhu Pets joutui muuttamaan uuteen kotiin, kun sen isi ja äiti olivat ostaneet niin paljon leluja, etteivät lelut mahtuneet enää vanhaan kotiin. Kysyin, että miten siinä niin oli käynyt. Minikääpä selitti, että Mini Zhu Zhu Petsin vanhemmilla on liikaa rahaa ja sitten ne ostaa niillä lapsille leluja, kun lapset aina haluaa.
Kääpä odottaa kovasti vauvaa. Tiistaisin vaihtuu raskausviikko ja silloin luetaan aina, mitä vauvalle kuuluu ja minkä kokoinen se on. Usein emme tosin malta odottaa tiistaihin ja luemme tekstin jo viikonloppuna. Nyt vauva on 21,5 cm ja 250 g, eli kaksi Paula-vanukasta ja yksi pikkurahka. Pituuden katsoimme mitasta, ja se oli noin 2/3 ketsuppipulloa.
Mutta nyt vielä viime viikonloppuun. Lauantai-iltana ovelta kuului mieletön pulina. Olin varma, että siellä on Käävän, Juulian ja Jessican lisäksi vielä Iida, mutta ovella olikin vain Kanerva ja Markus, jotka rakensivat taloa. Ne olivat laittaneet isot pojat, Villen, Jonnen ja Mikaelin, hakemaan niille lautoja pellolta, koska 6-vuotiaat eivät saa vielä mennä sinne. Aluksi isoja poikia ei napannut, mutta Kääpä sanoi, että "te voitte ajatella sitä seikkailuna" ja sai pojat lähtemään. Minun tyttöni!
Koko päivän ne sahasivat ja naulasivat ja yrittivät houkutella Miestäkin lautojen hakuun. Onneksi Markuksen isä sai ne innostettua lumilinnan tekoon. Kääpä kertoi loukkaantuneena, että Jonne väitti nähneensä, kun Kääpä ja Markus pussaa. Vaikka se ei ole totta, sillä ne ovat vain halanneet.
Sunnuntai-iltana Kääpä pääsi vielä leikkimään Markukselle. Ne olivat pelanneet Minecraftia ja lukeneet Lego-lehteä. Ihanaa, että Kääpä on vihdoin löytänyt tosiystävän!
Minulla oli kerrankin ihan mahtava viikonloppu, vaikka se vaatikin nenäsuihketta ja särkylääkettä. Lauantaina kävimme vierailulla ystävän uudessa kodissa, illalla pääsin katsomaan Kumman kaa -esityksen ja sunnuntaille oli vielä alusvaatekutsut. Kääpä ja Minikääpä pääsivät mukaan ja leikit sujuivatkin oikein mainiosti ystävän kanssa.
Iltapalapöydässä Minikääpä sanoi yllättäen:
-Äiti, ne mustat alusvaatteet oli kyllä hienoimmat. Ne peitti parhaiten.
Katsoin lasta vähän kummeksuen ja Miniäinen jatkoi:
-Niistä ei näy niin paljon ihoa.
No comments:
Post a Comment