Minikääpä askarteli pienen lampaan pumpulista, jolla kisattiin Benjaminin synttäreillä. Se laittoi sille tulitikuista jalat ja paperista pään. Lampaasta tuli tosi hieno. Kysyin, saanko ottaa siitä kuvan.
-Ei lampaasta voi ottaa kuvaa. Sitä pelottaa.
-No mutta jos ottaisin teistä kuvan yhdessä?
-Ei, se ei käy. Lammasta pelottaa tosi kovasti.
Myöhemmin Minikääpä teki paperista matoja ja niille pahvista aluksen.
-Äiti, voisitko ottaa madoista kuvan?
-Eikö niitä pelota?
Minikääpää nauratti.
-Äiti, ei matoja yhtään pelota! Ne on tosi rohkeita!
Istuimme äsken iltapalalla. Mies oli antanut lapsille simaa. Minikääpä puputti vielä leipäänsä. Otin itse vähän lisää simaa ja annoin lapsellekin. Minikääpä katsoi minua kysyvästi.
-Äiti, saanko minä tosiaan juoda tämän kaiken?
-Saat tietenkin.
Miniäisen oli vaikea uskoa. Se hörppi simaa epäluuloisena ja muisti lopulta:
-Niin, siinä on sitä alkoholia.
Tänään oli ihana päivä. Olen vielä vähän flunssainen ja väsynyt, mutta lähdin silti muun porukan mukana kävelylle. Menimme metsän halki Karakallioon, söimme asukaspuistossa vähän keksejä ja ostimme sitten vielä Ärrältä mansikkamehua ja minulle kolmioleivät. Olisin halunnut Karkeloon syömään (siellä oli kyllä aika ördeä ja savuista) ja Kääpä olisi halunnut Muumi-limua. Minä ryhdistäydyin mutta Kääpä kiukkuili melkein koko kotimatkan. Lapset poimivat vielä paluumatkalla kukkia maljakkoon: leskenlehti, sinivuokkoja ja valkovuokkoja. Nyt on kevät!
Minä tein meille lounaaksi kanapekonipastaa ja mies päivälliseksi muussia ja uunimakkaraa. Oli kirsikkatomaatteja ja mozzarellapalloja (minun ja Toukon herkkua) ja vihreää salaattia. Eilen tein huippuhyvää lihamureketta, johon laitoin reilusti juustoa täytteeksi. Huomenna syödään varmaankin lohta ja loppupastasta teen makaronilaatikon, jauhelihaa meillä on aina.
Meillä on tässä ihan vieressä puro, joka houkuttaa kääpiä. Siinä on harva se päivä lapsia pludailemassa. Meidän Kääpä teki uroteon ja pelasti joesta viisi palloa ja kaksi ämpäriä. Ne se asetteli näytille seinän viereen.
Keskiviikkoiltana saimme mukavia vieraita, kun M ja L piipahtivat. Ne toivat kääville isot kinderit ja kaikille Tobleroneja. Nyt lasketaan öitä pääsiäiskukon munimiseen. Se on meillä aina suuri tapahtuma, pääsiäismunia saa etsiä ja lopuksi saalis jaetaan.
Pääsiäisloma on kyllä ihan yksi parhaista keksinnöistä. Se on niin lyhyt, ettei siihen tarvitse välttämättä keksiä mitään erityistä ohjelmaa ja toisaalta niin pitkä, että ehtii kunnolla rentoutua ja tehdäkin jotain ex tempore, jos tekee mieli. Ja ajatella, ihan melkein heti pääsiäisen jälkeen onkin vappu. Olisi ihana mennä Ullikselle piknikille, jos olisi hyvä ilma. Viime aikoina on ollut sateista tai koleaa, joten ollaan tyydytty piha- tai jopa olkkaripiknikkiin. Tässä Otaniemi-aikoja fiilistellessäni olen jopa ruvennut miettimään, löytyisikö tupsulakki sittenkin jostakin. Tuskin sitä on sentään roskiin heitetty. Olisi hauskaa pistää pitkästä aikaa vappuna hattu päähän.
Meillä on täällä aika hässäkkä meneillään. Pakkaan tavaraa Pelastusarmeijalle: takkeja, reppuja, astioita, leluja, sisävaatteita, vähän Lundiaa, ehkä muutama matto, jos ne huolitaan. Oikein odotan, että tämä mahavauva kasvaa ja saa laittaa vihdoin kaikki vauvatavaratkin pois. Ja taaperotavarat. Ja sitten ostetaan kaikille omat Ikea-astiastot ja tuupataan lapset lempeästi pois pesästä.
Olen taas yrittänyt asuntohaaveilla. En oikein tiedä mitä tahdon. Suurimman osan elämästäni olen asunut kerrostalossa, yläasteen ja lukion rivarissa ja nyt sitten tässä meidän asorivarissa. En tiedä, olenko pientaloasuja lainkaan. Haluaisin ehkä asua vähän samantyyppisesti kuin Frasier ja siksi minua ilahduttikin tämän päiväisen Hesarin kuva tulevaisuuden Tapiolasta: Itärantaan tulisi kolme pilvenpiirtäjää. Laskeskelimme, että pois potkitut nokialaiset voisi hyvin säilöä niihin.
Toisaalta tämä rivariasuminen on kätevää pienten lasten kanssa, Käävän ja Minikäävän voi huoletta päästää tuohon omalle pihalle. Ja pian taas Toukolainen ja Taimi-Topias ovat siinä iässä. Mutta sen jälkeen: haluanko jäädä tänne pellon laidalle?
Eipä tiennyt tyttö kuinka monta askelta
on alttarilta äidiksi
ja kuinka vaihtuu rytmit vuosien
Eipä tiennyt tyttö kuinka liikkuu aika
pitkin pohjanmaata laahustaen
pellonreunan routaa suosien
Eipä tiennyt tyttö...
(Zen Cafe: Eipä tiennyt tyttö, itse en olisi ihan noin ankeissa tunnelmissa, vaikka peltomaisema ahistaakin)
No comments:
Post a Comment