Saimme eilen pääsiäisvieraiksi Mummon ja Papan. Minikääpä ojensi Mummolle poimimansa leskenlehtikimpun. Mies teki elämänsä ensimmäisen makaronilaatikon, joka oli oikein onnistunutta. Herkuteltiin sitten vielä vähän ja Kääpä antoi tekemänsä paperiveneet. Se taitteli vielä yhden Mikolle ja demosi samalla Mummolle, miten homma toimii. Pappa taitteli hatun. Kääpä halusi katsoa Mummon kanssa ikuisista tarinoista pääsiäisen. Toukolainen heräsi kesken unien hassuttelemaan ja esitteli ylpeänä uutta lentsikkaansa. Teimme vielä pienen kävelylenkin kukka-apajille ja Mummo, Kääpä ja Minikääpä poimivat kauniit pienet kimput. Kääpä antoi omansa Mummolle. Snapsilaseille on taas käyttöä.
Illalla Kääpä ei malttanut millään ruveta nukkumaan, sillä se yritti bongata pääsiäiskukon. Näköhavainnoilta vältyttiin, mutta sen sijaan lapset kuulivat kukon kiekuvan useaankin otteeseen. Koska Kääpä osaa lukea, ei siitä sen enempää. Kukko oli ollut antelias - jokainen sai seitsemän suklaamunaa. Toukolainen suoritti omansa ripeästi: se kuori ensin kaikki seitsemän, halkaisi sitten yhden kerrallaan ja pyysi avaamaan yllätyksen. Minikääpä toimi maltillisemmin, se pyrki kokoamaan jokaisen yllätyksen ennen seuraavan avaamista. Kääpä sen sijaan pitkitti nautintoa ja söi suklaankin ennen seuraavan avaamista. Minikääpä arveli toiveikaana, että ehkä munia löytyisi vielä lisääkin, mutta seitsemään oli tyydytävä. Tosin illalla saatiin vielä yhdet Kinderit ja minä ties kuinka monennen Mignonini.
Minähän en ole suklaaihmisiä, mutta syön aina pääsiäisenä holtittomasti Mignoneita ja Kindereitä ja toisinaan lääkinnällisessä tarkoituksessa Geishaa tai Fazeriinaa. Mutta jos haluan herkutella, valitsen lakua tai salmiakkia.
Mies teki meille ihanan munapekoninakkibrunssin ja siinä syödessämme Kääpä ehdotti, että mitä jos mentäisiin Vaarin mökille. Sehän oli toki ollut omakin haaveeni ja niin sitten lähdimme matkaan. Pakkasin vähän evästä ja satu-CD:t autoon ja käävät pakkasivat muutaman kapsäkillisen leluja autoon. Ehdimmekin sopivasti perille, sillä klo 12 alkoi pääsiäiskirkko Kärkölän kyläkirkossa ja saimme taas laulaa toukomettiset (virsi 105). Itse Touko Mettinen joutui tosin poistumaan ulkoilmaan ennen tuota loppuvirttä, mutta me muut veisasimme senkin edestä. Kävimme vielä kirkkokahveilla muiden mummojen ja pappojen kanssa ja pääsimme vihdoin mökille.
Kurvasin pihaan, astuin ulos autosta ja aloin haravoida. Ihan automaattisesti. Lapsille nostelimme leluja ja vahdimme Toukoa, sillä emme halunneet viidettä hukkunutta viikon sisään. Touko ymmärsi yllättävän hyvin, ettei rantaan saa mennä yksin ja tyytyi ajelemaan autollaan pitkin pihaa. Mies veisteli kääville omat keihäät (milläs ne muuten silmänsä puhkoisivat) ja Kääpä teki hienon purjeveneen, loipsotti pitkin metsiä ja oli ihan elementissään. Minikäävän kanssa näimme, miten hämähäkki laskeutui alas grillikatoksesta. Kotimatkalla kävimme vielä Loukussa limpparilla ja Kääpäkin sai nyt sen Muumi-limunsa.
Minä pääsin taas illalla kaverin kanssa kävelylle. Kääpäkin teki kanssamme vartin lenkin. Jospa tämä kunto nyt taas lähtisi tästä kohenemaan ja bakteerit ja virukset olisi toistaiseksi häädetty.
Maanantaita vietimme vielä reissun päällä. Kävimme ensin Mummin pihalla piknikillä ja lapset saivat kiipeillä sydämensä kyllyydestä. Sitten nappasimme kaverin kyytiin ja menimme Mäksyyn ja kaverin luo kahville. Lapset pääsivät vielä yhteen pihaan kiipeilemään. Kääpä pääsi hyvin mukaan kuvioihin ja yritti jonkun Millan kanssa pussata pihan poikia. Toukolainen käveli suoraan keinun alle ja sai Miniäisen saappaasta päähänsä. Lauantaina se löi päänsä grillikatoksen tolpan oksaan ja nyt on sitten päiväkodin tädeillä ihmettelemistä, kun otsassa on osumaa jos jonkinlaista.
Mies oli myös onnessaan, kun pääsi ampumaan mökillä jousipyssyllä. Näimme Käävän kanssa kauhistuneen sorsan, joka pakeni kaislikosta pamahdusta.
-Se luuli varmaan sitä konekivääriksi, arveli Kääpä.
No comments:
Post a Comment