Välillä kääpääkin

Meillä päivät ja viikot etenevät aika vauhdilla, varsinkin ne, jolloin ollaan kaikki terveenä. Lapset herää kuuden ja seitsemän välillä, yleensä viikonloppuisin kuudelta ja arkisin seitsemältä. Arkipäivinä olkkarin matolta löytyy kolme vaatepinoa, yhdessä on päällimmäisenä kalsarit, yhdessä vaippa ja yhdessä piksat. Lapset pukevat ja katsovat ohjelmia, tai Toukolaista toki autetaan. Minä syön ruispalani (tai ihan poikkeustilanteessa vähän suklaata) ja puoli kahdeksalta olemmekin jo autossa koko remmi. Ensin Kääpä eskariin Rastaalan koululle, sitten Minikääpä Aarteenetsijöihin ja Touko Taaperoihin Viherkallioon, seuraavaksi Mies hoitoon Karaporttiin ja lopulta minä pääsen tänne omiin hommiini.

Käyn joka aamu jumpassa 8.45 ja iltapäivälläkin, jos ei ole paltsuja. Jumppa on tuntunut yllättävän rankalta näin alkuun, kun treenataan vaan niska-hartiaseutua. Mulla rutisee hartiat, mutta ranteet tuntuvat olevan kunnossa. Jokin paikka sentään.

Pääsin ihan mukavaan projektiin, jota kelpaakin tehdä kesään asti. Sitten olisi suunnitteilla ainakin yksi leiri ja yksi reissu.

Mutta kesään on vielä aikaa. Sitä ennen Toukolainen opettelee puhumaan:
-Kato kissa!
-Kato apina!
-Auta minua!
-Syömään Paapo!
-Touko. Äiti. Isi. Paapo. Kaneva.
-Mennään!

Minikääpä on alkanut kiukkuilemaan tarhaan menosta. Eilen se piiloutui lokeroonsa ja tänään yritti sohvan taakse. Toukolainen menee sen sijaan reippaana. Puhuttiin Miehen kanssa autossa, että pian osat vaihtuvat - Toukolaisella alkaa kapinavaihe ja Miniäinen sopeutuu.

Touko on ihan hassu, kun sitä ujostuttaa, se nimittäin katsoo ylöspäin niin että silmistä näkyy melkein vain valkoista. Kun sen jättää hoitajan syliin, se katsoo kohti kattoa. "Niin, jätä minut vain tänne muiden hoitoon, kyllä minä pärjään. Syön itse puuroni, nukun hylkeen kanssa ja istun sitten hangessa." Ja kun sen hakee, lapsi tuijottaa taivasta. "Hyvin minulla meni, pärjäsin kyllä. Söin reippaasti ja nyt istun taas täällä hangessa".

Käävälle sen sijaan iltapäivähoidon aloitus on ollut ihan kiva juttu. Eilen ne oli tehneet Linnean, Emman, Karlan ja vielä jonkun muun tytön kanssa sirkusesityksen. Liput maksoivat viisi euroa ja kaikkien oli pakko tulla katsomaan. Ne tekivät ihmispyramidin ja Kääpä sai seistä huipulla. Kaikki olivat kuulemma kehuneet esitystä ja ne oli olleet tosi hyviä. Sen uskon.

Kääpä oli myös auttanut kollegaansa Veikkaa äitinsä synttärikortin teossa ja kirjoittanut siihen onnittelut. Ihana, taitava Kääpä!

Minikäävästä on tullut himoaskartelija. Meillä on eteisessä iso kasa pahveja, kankaita ja muuta sälää, ja niistä se loihtii joka päivä koteja taisteluhamstereille, dinosauruksille ja Chuggington-junille. Tänään ne tekee Miehen kanssa Miniäisellekin jouskarin, kun Kääpä sai jo omansa ja on nyt reilun viikon leikkinyt Viidakkopoikaa.

Oltiin viikonloppuna kyläilemässä Toukon kummeilla. Lauantaina kannustettiin Ruppukuoroa ja Kääpä sai sitten jäädä vielä ystävänsä luo yökylään. Ihastuin Markuksen puisiin Lapas-leluihin ja tilasin niitä nyt sitten Toukollekin synttärilahjaksi. Sellaisen pinottavan tornin ja palikkatalon. Toukolaiselle on vaikea keksiä lahjoja, kun se ei ole mielestään yhtään taapero vaan kulkee vaan Jodat ja R2D2-legoukot käsissä. Se osaa sanoakin "R2D2" ja "C3PO". Mutta silti en osta 2-vuotiaalle vielä pikkulegoja, minä haluan elää ensin taaperoleluvaiheen!

Niin. Vaikka Kääpälä on pääasiassa iloa ja elämää, on myös niitä surullisempia asioita. Hyvä ystäväni menehtyi viikko sitten sunnuntaina. Ehdotin Käävälle, että rakentaisimme Star Wars -legoja, vihdoinkin valmiiksi sen joulupukin tuoman linnoituksen. Aloitimme hommat ja Kääpä totesi, että hän rakensikin tätä viimeksi sen sinun kaverisi kanssa, siis sen, joka on nyt kuollut. Minua itketti. Kääpä lohdutti ja sanoi, että kyllä häntäkin itkettäisi, jos hänen ystävänsä, vaikkapa pihan Markus, kuolisi. Kääpä kertoi, että se sinun kaverisi oli ainoa, joka osasi koota Ewokien aluksen. "Niin, hän olikin tosi fiksu." "No niin oli", vahvisti Kääpä.