Friday, March 18, 2011

Telkkaria

En katsonut ennen juuri lainkaan telkkaria. En ole ikinä ostanut moista vehjettä itse, koska sille ei ole ollut tarvetta. Käytin vapaa-aikani mielestäni hyödyllisemmin: kävin kävelyllä ja salilla kavereiden kanssa, luin ja opiskelin. Avioliiton myötä sain sitten sen telkkarinkin, mutta se ei edelleenkään herättänyt suurta kiinnostusta. Joskus yritin seurata Miehen kanssa jotain sarjaa, mutten pysynyt juonikuvioissa mukana, koska sotkin kaikki henkilöt.

Jossain vaiheessa pieni epäilyksen siemen alkoi kyteä, vaikkakin olin erittäin tyytyväinen elämääni. Miksi minä vain aherran ja teen järkeviä asioita, kun koko muu kansa löhöää sohvalla ja syö sipsejä?

Päätin tietoisesti tuplata, ellen jopa triplata, telkkarinkatseluaikani. Ongelma oli, että telkkarista ei tuntunut tulevan mitään. En ymmärtänyt, miten joku jaksaa seurata typeriä sarjoja tai vielä typerämpiä tositeeveejuttuja.

No, olihan minulla Kotikatu. Siitä sain sentään tunnin viikossa, kunnes tuottaja vaihtui ja jouduin jättämään sarjan. Mutta mitä sen tilalle? Mielestäni ansaitsin ainakin tunnin hömppää kympin uutisten lisäksi.

Menimme kihloihin ja muutimme yhteen 2001. Ratkaiseva murros TV-urallani tapahtui kesällä 2004, kun odotimme esikoistamme. Ehkä raskaushormonien sumentamat aivoni olivat jotenkin vastaanottavaisemmat viihteelle ja aloin seurata fudista. Katsoimme tuona kesänä kaikki mahdolliset EM-kisamatsit, ekat kotona ja viimeiset sairaalassa vauva sylissä.

Sen jälkeen elämä on käynyt helpommaksi. Kriittisyys on karissut. Otin Kotikadun rinnalle aluksi Täydelliset naiset, joka tuli sopivasti aina maanantaisin partion jälkeen. Seurasimme myös Idolsia.

Vähitellen pääsin sisään sairaalasarjoihin, Greyn anatomia ja House tulivat tutuiksi. Uusimpia tuttavuuksia ovat kokkausohjelmat Master Chef ja Top Chef ja pystyn jopa katsomaan kokonaisen jakson ennen vihaamaani Amazing racea.

Saan viikon telkkaritavoitteeni kevyesti täyteen:

-Master Chef 1 h
-Top Chef 1 h
-Idols (+tarvittaessa American Idolsia) 1-2 h
-House 1 h
-Täydelliset naiset 1 h
-Tappajan näköinen mies 1 h (koska Samuli on ihana ja ohjaaja tuttu)
-Ja kympin uutisista vielä 1 h

Ajatella, seitsemässä vuodessa 700 % kasvu! Olen erittäin tyytyväinen ja koen vihdoin itseni normaaliksi. Minulla oli ala-asteella ystävä, jonka kanssa leikimme toisinaan normaaleja, mutta nyt olen sellainen. Tavis.

Nyt kun tämä telkkariprojekti on saatu päätökseen, aion panostaa uraani.

1 comment:

  1. Hauska oli päätyä lukemaan blogiasi! Tämä huvitti minua erityisesti, kun aina pidin sinua niin ahdistavan täydellisenä kun et katsonut tv:tä!
    Sitä en kyllä ymmärrä, että ehdit kaikkien lasten ohella ja muun ohella nyt katsoa telkkariakin! Et taida sittenkään olla normaali! Onneksi.
    Jenni

    ReplyDelete