Wednesday, January 23, 2013

Nakkinokkelit - nuo joukkojen liikuttajat

Olen saanut nyt parina aamuna viedä lapset tarhaan. Siinä on se etu, että voi tarvittaessa tehdä pidemmän päivän. Aamuvuorolainen puolestaan hakee lapset ja työt on pakko lopettaa kellon mukaan, jolloin hommia kasaantuu helposti. Mutta aamuvuorolainen saa sitten notkua omien ja naapurin muksujen kanssa pihalla ja laittaa ruuan.

Mutta nyt siis iltavuorossa. Herään aina 6.30. Mies lähti Minikäävän arviointikeskusteluun ja minä jäin laittelemaan muita valmiiksi. Kääpä sai katsoa telkkaria, kun oli menossa vasta ysiksi. Ensin siis Toukolle ja Taimille sisävaatteet - done. Puin Taimistolle haalarin ja pistin Toukolaisen vaatteet valmiiksi. Koska pukeminen ei lähtenyt sujumaan omatoimisesti, ajattelin sujauttaa lapsen haalariin. Lapsi sätkii ja potkii. Otan aikalisän ja pakkaan autoon rattaat, reput ja sukset, ja Taimiston. Uusi yritys - ei vieläkään. Lapsi ei halua tarhaan vaan menee peiton alle piiloon.

En yritä enää uutta taistelua, vaan nappaan lapsen sisävaatteissaan kainaloon, pistän sen siskon istuimeen etupenkille ja laitan haalarin ja kengät viereen. Lapsi on niin hämmästynyt, että unohtaa karjumisen.

Seuraavana aamuna oli sitten Käävän keskustelu. Minä sain hoitaa koko remmin tarhaan ja kouluun. Vahingosta viisastuneena en edes avannut telkkaria vaan puimme koko porukka sisä- ja ulkovaatteet päälle. Kolme isointa olivat jo ulkona, minä hörpin vielä kahvia. Sitten neljä kääpää autoon ja yhden päivän tavarat:

-viisi reppua
-nyssäkkä villavaatteita
-monot ja sukset
-kahdet luistimet
-kaksi kypärää
-fudisvehkeet.

Joukko siirtyy rauhallisesti mutta reippaasti kuljetusvälineeseen, sillä kaikille on luvattu nakkinokkelit (lehtitaikinanyytit, joissa sisällä nakkia, pekonia ja juustoa), kun turvikset on kiinni.

Siinä me sitten mutustamme autossa nakkinokkeleitamme. Ulkona on kuulas pakkaspäivä. Kello on seitsemän.

2 comments:

  1. Anonymous10:02 AM

    Heh, pakko kommentoida, että kuulostaa jotenkin ihan meidän tältä päivältä.. Lapsia vaan vähemmän.

    Kaisa

    ReplyDelete
  2. On selkeesti hyviä aamuja ja huonoja aamuja... Mies sano just Toukolaiselle, että huomenna pääsee taas Sammakoihin, ei tartte enää mennä sinne Tonttuihin. Ehkä Taimillakin sujuis sitte päivä paremmin, aamu nyt on aina arvoitus.

    ReplyDelete