Alkuvuotta

Tästä tämä vuosi näyttäisi lähtevän liikkeelle.

Kävin aamulla likkojen kanssa hammiksessa. Käävän hampaat oli kunnossa, mutta oikoa niitä täytyy, sitten kolmannella aloitetaan. Taisku-Paiskun kaikki viisi hammasta olivat oikein hienoja.

Aamu oli aika haastava: lähdimme kaikki kuusi samalla bussilla. Kuumeinen Touko oli rattaissa ja Mies vei Miniäisen eskariin kasiksi. Me likat jatkoimme Kivenlahteen hammikseen. Takaisin tullessamme pääsimme heti bussiin. Kääpä jäi pois koulun kohdalla ja me muut tytöt jatkoimme Tillinmäkeen. Heivasin Taimiston kotiin Miehen ja Toukon kaveriksi ja palasin taas bussipysäkille. Nyt lähdin kohti Kamppia.

Mutta sain tuon hammisrumban lisäksi tehtyä ihan täyden päivän ja siihen päälle pääsin vielä vanhempainiltaan. Tänään keskusteltiin Käävän kielivalinnoista ja painotuksista ja eilen oli puolestaan puhe Minikäävän kouluvalinnasta.

Ja niin tylsästi siinä taitaa käydä, että Miniäinen menee Saunalahteen ekalle ja Kääpä kolmannelle, ja se ei ota mitään painotuksia vaan perussetin ja kieleksi enkun. Neljänneltä voisi sitten mahdollisesti aloittaa espanjan ja se olisi oikein bueno se. Musaluokalle pitäisi reissata Kivenlahteen Mainingin kouluun ja saksaa ja ranskaa voi lukea Kantokaskessa.

Eli perussettiä siis meille.

Koulu on kyllä vaikuttanut oikein hyvältä ja kilsan matkan kävelee helposti kelillä kuin kelillä. Ja koska Saunalahdessa on luokat ykkösestä ysiin, on jossain vaiheessa kaikki neljä kääpää samassa skolessa. Hyvä niin.

Tänään oli kaikin puolin hyvä päivä: Mies haki T&T:n kanssa taksilla auton vihdoin kotiin. Johan se neljä viikkoa lojuikin Vehon pihalla. Nyt päästään sitten kuvaukseen, uimahalliin ja Hoploppiin. Tai ainakin kahteen ensimmäiseen, kolmas oli kääpäin toive, ei aikuisten. Vaikka mukavaahan siellä Hoplopissa on aikuisellakin, ei siinä mitään.

Kotiprojekti ei ole edistynyt juurikaan. Viikonloppuna pesin laattalattiat ja vähän pyykkiä, mutta mitkään rästihommat ei oikein etene. Paitsi että tilasin valokuva-albumin meidän perheen vuodesta 2012. Sitä kyllä odotan innolla. Se vuosi oli kyllä kuin körttivillasukka - paljon harmaata ja sitten muutama raita suurta iloa ja muutama suuren suurta surua. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt sitten etiäpäin.

Juhlimme viime perjantaina muuten Minikääpää. Seitsemän vuotta, uskomatonta! Lapsi sai herkkuaamiaisen ja lahjaksi supersankari-Legoja, Trash Packeja ja toppahanskat. Pappa lähetti Miehen mukana lätkämailan ja kiekkoja ja heti se meni niitä testaamaan, kunhan oli saatu erkat lapaan.

Nyt kun meillä on auto, voidaan vihdoin järkätä synttärijuhlatkin, ensin sukulaisille ja sitten kavereille. Siinä se tämä tammikuu sitten hujahtaakin ja helmikuussa voi keskittyä minun synttäreiheni. Maaliskuussa koittaa sitten vihdoin Toukolaisen synttärit, joita on odotettu elokuusta asti.

Eli se on sitten kevät. Ihan melkein ainakin.