Lomailua

Nyt pääsin viettämään päivää kahden Toukolaisen ja Minikäävän kanssa.

Toukolaisen kanssa mentiin tietenkin Selloon tsoppailemaan oma kynsilakka ja huulikiilto. Kiiltoa laitetaan huuliin pienellä siveltimillä ja sitä on hyvä lisätä ihan minuutin-parin välein. Kynsilakan, sellaisen kauniin pinkin, laitoimme aamulla.

Kiertelin lastenvaateliikkeet läpi ja Toukolainen oli leikkipaikalla. Kuului tauoton papatus, kun lapsi selitti uusille ystävilleen perheemme tilannetta ja muita juttuja. Yhdelle tytölle se kertoi: "Isi ja äiti sanoo aina: iiihana suomalainen muija!" Mies muisteli, että Kääpä oli pienenä samanlainen.

Ostimme vielä meille kahdelle muutamia juustoja ja viinirypäleitä. Ja maistoimme makkaraa, muistaa Toukolainen lisätä. Söimme tietenkin myös donitsit, joka herätti pahaa verta erityisesti Käävässä. Hän kun ei saanu äitipäivänään kuin täytetyn reissarin, kokista, keksejä, mehua, pumpernikkelin ja hampurilaisen, siis ihan epäreiluu.

Minikääpäpäivänä ulkoilimme Ymmerstassa ystävien kanssa ja kävimme uimassa. Miniäinen arkailee edelleen vettä, joten lilluminen terapia-altaassa tekee hyvää. Kai se siitä vähitellen rohkaistuu. Uimakoulujakin se on käynyt jo kolme, alkeisykkösen ja alkeiskakkosen kahdesti, ja edelleen suositeltiin sitä alkeiskakkosta, siis silloin puoli vuotta sitten. Mutta kun pelkää, eikä luota siihen, että vesi kantaa, ei pysty liukumaan pintaa pitkin.

Niinhän se menee elämässäkin.

Saavuimme kotiin Miniäisen kanssa ja päätimme vielä piipahtaa Huimalassa. Piipahdus venyikin sitten viideksi tunniksi - oltiin tappiin asti, kun kaikki sujui niin hyvin. Minäkin pääsin loikkimaan tramppaan, pysyin sentään tolpillani. Laserluola oli myös hauska, siihen piti mennä Toukolaisen kaveriksi, kun sitä vähän pelotti.

Kääpä on päässyt leffaankin kahdesti ja Miniäinen kerran. Tuossa koululla on nyt hiihtolomalla leffa joka päivä. Eilen ne menivät kahdestaan ja ottivat oikein eväätkin mukaan. Huomenna olisikin sitten viimeinen näytös, saas nähdä, onko menijöitä.

Käväistiin eilen Käävän ja Minikäävän kanssa vähän huonekalukaupoilla. Alkaa olla aikamoinen epätoivo sen sohvan suhteen. Sänkykin meiltä vielä puuttuu, mutta sen suhteen on speksit selvillä. Mutta se sohva! Nyt on sentään kahta vaihtaria ilmassa. Kumpikaan ei ole täydellinen ratkaisu vaan sohva.

Taisku-Paiskulle nousi taas kuume. Vähän pelkään, että se on kumminkin ne korvat, mutta katsellaan nyt. Ennen kuumeilua ehdimme ulkoilla paljon papanan kanssa. Se on nyt yhtäkkiä reipastunut ja viipottaa pitkin pihaa, välillä haluaa pulkan kyytiin tai keinumaan. Sanoja on muutama: äiti, isi, Aeva, Aapo, Ouo, anna, avaa, mennään, yömään, kakka, vauva ja oma. Niillä pärjää jo pitkälle.